Päätin vähän vaihtaa taas muotoa ja kirjotaa suomeks vähäks aikaa, kokeilla miltä se tuntuu! Varsinkin nytten kun ei ole enää kirjotuksia ja sen mukaan ei ole enää nin paljon väliä ruotsin taidosta. Ja siitä puheen ollen, olen nyt virallisesti ylioppilas! Tuntuu ihan todella ihmeliselt, jos joku sanoi kaksi vuotta sitten että onnistuisin siinä en olisi uskonu! En varmaan viime vuonakaan.
Pitkä matikka ja varsinkin äidinkieli tuntui ihan mahdottomilta ajatuksissani, ja kyllähän ne oli vaikeita olivat. Mutta kolmea vuotta tiuhaa harjottelemista ja kasvamista niin alkoi se loppujen lopuksi sujua, ja nyt jopa keväälä en ollut ededs niin hermostunu kuin olisin luulut. Itseassias tavallan loppujen lopuksi se lukeminen meni aika mekaniseksi, ja sen mukana ei ollu hirveän stressavaa ja rasitavaa. Kyllähän minä ehkä olisin voinnut laitaa varsinkin matikassa lisää aikaa lukemiseen, mutta en oikein koskaan löytänyt motivatiota siihen. Varsinkin koska itseluottamus itse aineen suhteen oli aika matala, mutta kyllä se loppujen lopuksi meni ihan hyvin(vaikka tein plajon tyhmiä helppoja virheitä). Mutta realit(yh ja historia) olivat suoran sanottuna yllätävän helppoja, olisin ehkä voinnut lukea vähän enemmän ja vielä kirjotaa lisää ajatuksii historias, mutta olen aika tyytyväinen E:heni ^^
Mutta kyllä se tuntuu ihmeliselt kun nytten kaksitoista vuotta olen käynyt koulua, ja vihdoin ja viimein ylioppilaaksi valmistuin. Ei ole enää periateesa koulua ja se jopa tuntuu tyhjältä, sillen hyvin iso elämää tähän asti on ollut koulu. Nytt sitä ei enää ole, pitää lakaa sirtää ennemän ja ennemän katseet opiskelu elämään ja aikuisuteen. Pitää alkaa kysellä ja oikeasti ajatella mitä haluan minun elämätäni, miten haluan vietää sen, mitä minusta ja kuka minusta tulee. Paljon ajatuksii ja hämäriä ideoit on, tuntuu vähän kummaliselt ku on sellanen puolikas fiilis että etsinpä Hankeniin, ja oikeasti laitan paljon aikaa ja rahaa(okej pappa betalar)sihen. Mutta juri nytten se tuntuu parhaimalta vaihtoehdolta ja se on minun mielestä kokeilemisen arvoinen!
Tunne mitä minulla juri nytt on on vapaus, mutta tavalaan tyhyyjs, mutta ajjon nauttia tästä pienestä lomasta mitä minulla on ennen kuin Hankenin preppaus kursi alkaa!
OHI ON!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti